Boerboel on Etelä-Afrikasta lähtöisin oleva perinteinen työkoirarotu, joka kehittyi vuosikymmenten saatossa maatiloilla vahtikoiraksi. Alkuperäisissä linjoissa esiintyi luonnollisia värejä kuten punainen, kellanruskea (fawn), brindle ja vaalea. Täysin musta väri ei kuitenkaan kuulunut boerboelin alkuperäiseen geeniperimään – eikä siitä ole minkäänlaista dokumentoitua näyttöä ennen 2000-lukua.
Ensimmäiset tunnetut mustat boerboelit, Muller Poppie, Muller Lady ja Pet Shop Jim, ilmaantuivat rodun pariin vuoden 2003 jälkeen. Kaikkien kolmen koiran taustat ovat tuntemattomia, eikä niillä ollut sukutauluja tai vahvistettuja rekisteritietoja. Pet Shop Jim ei ollut rekisteröity minkään tunnetun järjestön kautta, ja siitä tuli silti nopeasti useiden mustaa väriä kantavien koirien isä.
Rodun pitkäaikaiset kasvattajat, mukaan lukien Mizpah Boerboelsin Lucas van der Merwe, eivät olleet koskaan nähneet täysin mustia boerboeleita – eivät edes lapsuudessaan tai vuosikymmenien kokemuksellaan rodun parissa. Lucas, joka tunnetaan yhtenä alkuperäisistä boerboel-tyypin kehittäjistä, yritti aikanaan jalostaa mustaa väriä erittäin tummista brindleistä, mutta onnistui ainoastaan tuottamaan niin sanottuja "ultra brindlejä" – täysin mustaa väriä ei hänkään saanut esiin, mikä vahvistaa, ettei väri kuulu rodun alkuperäiseen geeniperimään.
Lucas käytti usein kirjoituksissaan ultra brindleistä boerboeleista termiä "mustat" – aina lainausmerkeissä – korostaakseen, että kyse ei ollut geneettisesti mustista koirista. Valitettavasti myöhemmin jotkut tahot, jotka ovat kirjoittaneet mustien boerboeleiden historiasta, ovat pyrkineet muokkaamaan totuutta jättämällä heittomerkit pois Lucasin alkuperäisistä teksteistä ja antaneet näin virheellisen kuvan hänen kannastaan.
Kun mustia koiria alkoi yllättäen ilmestyä markkinoille, SABBS (South African Boerboel Breeders’ Society) otti aluksi tiukan kannan. Mustat yksilöt hylättiin arvioinneissa, eikä niitä hyväksytty jalostukseen. Järjestö meni niin pitkälle, että se kielsi mustien boerboeleiden lähettämisen ulkomaille – koska pelättiin, että kyseessä ei ole puhdasrotuiset boerboelit, vaan mahdollisesti risteytyksiä muiden rotujen, kuten esimerkiksi cane corson, labradorinnoutajan ja napolinmastiffin kanssa.
Myöhemmin, kaupallisen paineen ja kysynnän kasvaessa, SABBS muutti kantaansa ja hyväksyi mustan värin rekisteröitäväksi – mutta alkuperä ei koskaan selvinnyt tai dokumentoitu puhdasrotuiseksi.
Kenties vielä olennaisempi seikka on, että missään muussa molossityyppisessä rotulinjassa – kuten bullmastiffissa, englanninmastiffissa, presa canariossa tai rhodesiankoirassa – ei ole historiallisesti esiintynyt täysin mustaa yksilöä.
Lisäksi Etelä-Afrikan luonnossa ei esiinny geneettisesti täysin mustia koiria – eikä mitään muitakaan luonnonvaraisia, kokonaan mustia eläinlajeja. Tämä kertoo siitä, että kyseinen värigeeni ei ole osa alueen alkuperäistä eläimistöä tai geneettistä rakennetta. Myös tämä tukee väitettä, että musta väri ei ole voinut syntyä boerboelissa ilman ulkopuolista geenivaikutusta.
Tuebor Boerboels ei tue epäselvätaustaisten tai mahdollisesti sekarotuisten koirien käyttöä jalostuksessa. Meille boerboelin arvo ei piile värissä – vaan sen tasapainoisessa luonteessa, työominaisuuksissa ja terveessä, dokumentoidussa taustassa. Uskomme, että rotua tulee suojella, ei muokata trendien mukaan.
Boerboelin juuret ovat syvällä eteläafrikkalaisessa maaperässä – ja sen tulee säilyä aitona.
