Sanakirjasta löytyy seuraava määritelmä Boerboelille: suuri maatilan koira jolla on tuntematon alkuperä. Mutta tämä on menneisyyttä. Boerboel on nykyään täysimittainen rekisteröity rotu ja Etelä-Afrikan yksi iso ylpeydenaihe.
Kivikauden pitkän aikavälin tutkimukset ovat osoittaneet että Boerboeleiden esi-isät olivat jo olemassa Herodotoksen alueella Tiibetissä, Assyriassa ja Babyloniassa. Esimerkiksi ennen muinaisen Egyptin valloittamista, Assyriassa käytettiin koiria joita puettiin haarniskaan. Nämä koirat otettiin mukaan pitkille vaelluksille ja niin ne vähitellen olivat levinneet ympäri maailman. Myöhemmin, kiitos Aleksanteri Suuren, nämä koirat ilmestyivät Eurooppaan. On löydetty maininta että vuonna 326eKr. hänelle lahjoitettiin 156 valtavaa koiraa jotka olivat koulutettuja taistelemaan leijonia ja norsuja vastaan. Vuosisatojen kuluessa koirat muuttivat ulkonäköä ja vähitellen muodostivat kaksi koiratyyppiä: mastiffit ja metsästyskoirat. Mastiffeja käytettiin suojelukoirina ja taistelukoirina ja metsästyskoiria ruuan hankkimiseen, eli metsästykseen.
Molemmat koiratyypit olivat työkoiria ja niissä oli tiettyjä eroavaisuuksia niin ulkonäöllisesti kuin luonteidenkin osalta. Uskotaan että kaikki länsimaissa nykyään tunnetut koirarodut ovat polveutuneet näistä kahdesta tyypistä. Noin 600 vuotta sitten eurooppalaiset aloittivat koirarotujen jalostamisen ja määrätietoisten valintojen, jalostamisen ja koirien yhdistämisen tuloksena tunnemme monia nykyajan rotuja. Osa näistä roduista oli tarkoitettu ainoastaan metsästykseen, toiset paimenkoiriksi, kolmannet kotien ja maatilojen vahdeiksi, sekä moniin muihin tarkoituksiin, mutta yksi asia oli selvä -nämä koirat poikkesivat esi-isistään heidän erinomaisen terveytensä puolesta.
Vuonna 1652, Ian van Riebeeck, yksi edelläkävijöistä Etelä-Afrikkan mantereella, toi mukanaan oman koiransa suojellakseen perhettään ja kotiaan villieläimiltä ja muilta vaaroilta, jotka odottivat heitä joka askeleella tässä asumattomassa maailmankolkassa.
Se oli iso, raskas, mastiffityyppinen koira, joka tunnetaan nimellä "Bullenbeisser". Siihen aikaan erilaisia mastiffityyppisiä rotuja oli jo muodostunut monia, erilaisineen erityispiirteineen jotka olivat ominaisia juuri sille asuinalueelle. Uudisasukkaat jotka saapuivat Etelä-Afrikkaan Ian van Riebeeckin jälkeen, toivat mukanaan myös omia koiriaan. Vähitellen uudisasukkaat siirtyivät asumaan yhä syvemmälle Etelä-Afrikan mantereelle luomaan omia maatilojaan ja kotejaan. Sisäsiitoksen ja eristyneisyyden takia koirat alkoivat saamaan enemmän Assyrian esivanhempien tunnuspiirteitä. Eläminen vaikeissa olosuhteissa oli merkittävin tekijä Boerboel-rodun kehittymisen kannalta. Siihen aikaan ei ollut eläinlääkäreitä tai lääkityksiä koirille ja selviytyäkseen niiden oli täytynyt turvautua pelkästään itseensä. Vain vahvimmat työkoirat selvisivät hengissä, sellaiset jotka pystyivät puolustamaan ja auttamaan ruuan hankkimisessa.
Vuoden vaihteessa viime vuosisadalla, Boerboelit onnistuivat palauttamaan aikaisemmin menetettyjä tunnuspiirteitä muinaisista Assyrian koirista ja paikalliset kutsuivat niitä "boeleiksi". Omistajilleen koirat olivat erityisen ystävällisiä (koko perheelle) ja pelottomia kodin puolustajia. He eivät halunneet sairaita, itsepäisiä tai tottelemattomia koiria. Kaupungistuminen maassa ajoi rodun melkein sukupuuton partaalle, koska tyypilliset "boelit" alkoivat pikkuhiljaa hävitä. Ja vasta 1980-luvulla muutama rohkea rodun harrastaja kokoontui ja yhdessä tuumin he päättivät alkaa elvyttämään tätä vanhaa maatilojen koirarotua. Tämän tuloksena luotiin ensimmäinen Etelä-Afrikkalainen Boerboel kasvattajien yhdistys, SABT.
The following definition can be found in the dictionary for Boerboel: a large farm dog of unknown origin. But this is a thing of the past. Boerboel is now a full-fledged registered breed and one big pride to South Africa.
Stone Age long-term studies have shown that the Boerboel ancestors were already in place to Herodotus region of Tibet, Assyria and Babylon. For example, before the conquest of ancient Egypt, Assyria was used dogs that were dressed in armor. These dogs were included in the long hikes, and so they gradually had spread all over the world. Later, thanks to Alexander the Great, these dogs appeared in Europe. A statement has been discovered that in 326 B.C. he recieved a gift of 156 huge dogs that were trained to fight against the lions and elephants. Over the centuries, the appearance of the dogs changed and the dogs gradually formed two types: Mastiff-type and hunting dogs. Mastiffs were used in protection and as fighting dogs and hunting dogs to gathering food, ie hunting.
Both of these types were working dogs and there were certain differences in looks and in characters. It is believed that all known breeds of western countries that exists today, are descended from these two types. About 600 years ago, Europeans began selective and purposeful breeding and the result of this breeding is many modern breeds. Some of these breeds were bred only for hunting, others for herding, thirds for watchdogs and protectors to the farms and households, as well as for many other purposes. But one thing was clear -these dogs differed from ancestors with their excellent health. In 1652, Ian van Riebeeck, one of the pioneers of the South African continent, brought with him his own dogs to protect his family and home from wild animals and other dangers which were waiting for them on their every step of this inhabited part of the world.
It was a big and heavy mastiff-type of dog, which is known as "Bullenbeisser." At that time a variety of mastiff-type breeds had already been developed with a special features that were specific to the residential areas of these dogs. The settlers who arrived to South Africa after Ian van Riebeeck, brought their own dogs with them too. Gradually, the settlers moved to live deeper and deeper in the South African mainland and created their own farms and homes. Inbreeding and isolation caused the dogs to get more and more characteristics of their Assyrian anchestors. Living in difficult conditions was the main factor Boerboel breed development. There were no veterinarians or medications for dogs and in order to survive they had to rely solely on themselves. Only the strongest of working dogs survived, those who were able to defend and assist in obtaining food. At the turn of the last century, Boerboels were able to restore the previously lost characteristics of the ancient Assyrian dogs and the locals called them "boels." Boels were very friendly to their owners and they were fearless defenders of the home. They did not want the sick, stubborn or disobedient dogs. Urbanization of the country drove the breed nearly to the brink of extinction because of the typical "boels" began to lose little by little. And until the 1980s, a few brave breed enthusiast met and in unison, they decided to start to revive this old farm dog breed. This resulted the creation of the first South African Boerboel breeders association, SABT.
Nykyään Boerboel on erittäin suosittu ja monilukuinen rotu Etelä-Afrikassa ja monet yrittävät kasvattaa Boerboeleita tietämättä tämän rodun ominaisuuksia, jolla on usein kielteinen vaikutus koirien laatuun. Joten ennen kuin olet ostamassa pentua, kysy kasvattajalta onko pennun vanhemmat rekisteröityjä mihinkään rekisteriyhdistykseen. On todella hyvä jos pyydät kasvattajaa lähettämään valokuvat pennun vanhemmista yhdessä vanhempien sukutaulujen kanssa ja kysyt rotuyhdistykseltä tai rekisteriyhdistykseltä haluamasi pentueen laadusta.
Today, Boerboel is very popular and a big numbered breed in South Africa, and many are trying to breed them without the knowledge of the Boerboel breed characteristics, which often has a negative impact on the quality of the dogs. So before you are buying a puppy, ask the breeder if the puppy's parents are registered in any of the Boerboel Association. It is really good if you ask for a puppy breeder to send the photos of the parents together with parents pedigrees and ask from any of the breed association or club of your choice the quality of that spesific litter.
