Se ei ole vain pentujen hoitamista.Se on sitä, kun tulet yövuorosta kotiin samalla, kun muu perhe herää.
Syötät pennut, käytät aikuiset ulkona, tarkistat että kaikki on kunnossa.

Kun puoliso lähtee töihin ja lapset päiväkotiin, koti hiljenee. Ehkä ehdit nukkua hetken – ennen kuin päivä jatkuu.

Heräät, keität kahvin ja käyt viestit läpi: pentukyselyitä, ruokintaohjeita, terveystuloksia, huolia. Vastaat, koska joku odottaa.Samalla hoidat koiria – ja kaikkea muuta arkeen kuuluvaa. Pyykit, tiskit, kauppalistat. Elämä ei pysähdy, vaikka pentulaatikossa käy kuhina.
Iltapäivällä perhe palaa kotiin. Tehdään ruokaa, jutellaan, ruokitaan koirat ja seurataan pentujen kehitystä.Kun kaikki menevät nukkumaan – sinä lähdet taas töihin.

Kasvattajana olet kaikkea.Äiti, puoliso, huoltaja.
Ompelija, valokuvaaja, kotisivujen päivittäjä, asiakaspalvelija, markkinoinnin asiantuntija, siivooja.
Eläinlääkärin sijainen ja käytännön genetiikan opiskelija.
Ja ennen kaikkea: ihminen, joka yrittää tehdä oikein.  

On ihania hetkiä.
Kun pentu kasvaa juuri sellaiseksi kuin toivoit ja paremmaksi.
Kun joku sanoo: "Tämä koira muutti meidän elämän."
Kun saat kuvan lapsesta nukkumassa sen pennun vieressä, jonka synnytyksessä valvoit koko yön – ja luulit, ettei se selviä. 

Mutta kaikki ei ole helppoa.
Kun pentu ei kelpaa "väärän värin" vuoksi.
Tai koska on "liian pieni".
Kun jännität röntgentuloksia tai nartun ensimmäistä synnytystä.
Kun koira sairastuu. Tai kuolee. Ja syytät itseäsi – vaikka järki sanoo, ettei mikään ollut käsissäsi.
Kun saat kritiikkiä asiasta, johon olisi löytynyt vastaus kysymällä.
Kun väsyttää, ja joku sanoo: "Tämähän on helppoa rahaa." 

Miksi silti teen tätä?
Koska jokainen syntymä on pieni ihme.
Koska jokainen pentu ansaitsee hyvän alun.
Koska jokaisella kodilla ja koiralla on merkitys.

Ei helppoa eikä todellakaan yksinkertaista.

Mutta jos pitäisi valita uudestaan?
Valitsisin silti, kerta toisensa jälkeen.